Suomen talous on kasvanut pitkän niin tasaisesti, että kasvua on alettu pitää saavutettuna etuna. Talouden tasapainottamistoimissa keskitytään yksinomaan menokuriin, kun samaan aikaan kasvu näyttää syntyvän tai jäävän syntymättä poliittisista päätöksistä huolimatta.
Elinkeinoelämää koetteleva paradoksi on, että Suomi on kehittämisen ja tutkimuksen kärkimaa mitattuna investoinneilla per capita, mutta onnistuu samaan aikaan kansainvälisesti mitattuna kehnosti synnyttämään nopeasti kasvavia yrityksiä. Innovatiivisuudesta ja tasokkaasta koulutuksesta huolimatta Suomessa ei kyetä juurikaan kaupallistamaan tutkimustyön tuloksia.
Tuottavuuden parantamisen kannalta kaupallistamisen osaamattomuus ja suoranainen laiminlyönti koituvat maalle kalliiksi.
Uusia työpaikkoja syntyy tutkitusti käytännössä pelkästään pk-yrityksissä, joiden työntekijämäärä kasvoi vuosina 2001–2010 yli 77 000 henkilöllä. Lukema voisi olla huomattavasti suurempikin. Samaan aikaan suuryritysten väkimäärä laski 300:lla. Sekin lukema voisi olla huomattavasti suurempi, elleivät yritykset olisi tehneet maltillisia leikkauksia suhteessa tuottavuuden laskuun.
Myös Tekes on ymmärtänyt yskän ja muokannut tukien myöntämiskriteereitään tehden selvän painotuksen aidosti kasvuhakuisiin pk-yrityksiin. Suuntaus on ehdottoman oikea, mutta ei riitä paikkaamaan samaan aikaan tapahtuneita muutoksia venture capital -markkinoilla. Toteutunut riskirahoitus on jäänyt viimeisen puolen vuoden aikana reilusti alle 2000-luvun vakiintuneen tason ja jää eurooppalaiseen tasoon verrattuna alle puoleen siitä mitä sen kasvun turvaamiseksi kuuluisi olla.
Kurimus, jossa yrittäjillä ei ole halua eikä rahoittajilla kiinnostusta sijoittaa kasvuun, syö Suomen tulevaisuuden menestymismahdollisuuksia. Akateeminen erinomaisuus ei riitä, kun uudistumiskyvyssä hävitään kirkkaasti muille vahvoille Pohjois-Euroopan talouksille.
Englannissa asia on ymmärretty parhaiten Euroopassa. Valtio tukee sijoittamista kriteerit täyttäviin kasvuyrityksiin sekä suoralla veroedulla että luovutusvoittojen ja -tappioiden kohtelulla. Käytännössä ero verotuksessa on niin suuri, että englantilaiseen startup-yritykseen voi sijoittaa samalla pääomariskillä puolitoistakertaisen summan suomalaiseen yritykseen verrattuna.
Suomessa samankaltaisen lähestymistavan suurin este on asenteissa. On ilmeisesti parempi, ettei yritystä synny lainkaan kuin että joku voisi hyötyä riskin ottamisesta. Pohdinnat pitäisikö kasvua päin vastoin hillitä perustuvat juoksuradoilta tuttuun ylioptimismiin suomalaisten kilpailuasetelmien vahvuudesta. Eettiset ja kestävän kehityksen periaatteet tulee toki muistaa, mutta niillä aloilla joilla Suomen uskotaan olevan vahvimmillaan, ei ole aikaa enää jäädä telineisiin.
Kasvuyritykset toimivat yleensä uusilla aloilla ja niiden työntekijät ovat korkeasti koulutettuja. Ne tarvitsevat osaavaa ja sitoutunutta työvoimaa. Ennen kaikkea ne tarvitsevat riskinottajia, tavoitteellisia ja kaupallisesti ajattelevia, yrittäjähenkisiä ihmisiä, joita maassa on aivan liian vähän,koska näitä ominaisuuksia ei ole pidetty kannustettavina.
Ratkaisumalli on hyvin yksinkertainen. Ensimmäiseksi täytyy päättää haluta tulla hyväksi. Päätöksen edut on kyettävä viestimään ja luomaan kasvumyönteistä asenneilmapiiriä ensin paikallisesti ja siitä laajemmin. Miksi siis ei aloitettaisi muutosta Hämeenlinnasta?
Olemassa oleva tarjonta huomioiden Hämeenlinnan markkinoinnissa ei ole onnistuttu niin hyvin kuin olisi voitu. Vähistä kasvuyrityksistä puolet toimivat pääkaupunkiseudulla Hämeen jäädessä tyhjäksi reiäksi Pirkanmaan ja Helsingin väliin, vaikka liikenneyhteyksien, kustannustason, kaupunki-identiteetin sekä kulttuuri- ja palvelutarjonnan tulisi houkutella paljon enemmän työikäisiä muuttamaan kaupunkiin.
Kun lisäksi suurin osa asiantuntijatöistä voidaan tehdä etänä, monille kasvuyrityksille voisi aggressiivisemmin tarjota mahdollisuutta ylläpitää muutamien työntekijöiden toimipisteitä lähes Helsingin kyljessä jo pelkän pendelöinnin kustannuksilla.
Erottautuminen onnistuu parhaiten päättämällä, että Hämeenlinnasta halutaan paras alue uusille ideoille. Samanlaisesta lähtöajatuksesta lähti Silicon Valleykin. Hämeenlinnan nuorkauppakamari on työtään jo tekemässä.
Altti Salomäki
Paikallistoiminta (LOM)
Hämeenlinnan Nuorkauppakamari